perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kukkia ja lisää kukkia

                                                                  Mistä: Aarresaari
                                                                  Hinta: 4 e
Minulla on monia heikkouksia, yksi niistä on kauniit kirjat. Mikä voisikaan olla sen mukavampaa kuin kuljeksia kukkaniityillä, vaikkakin vain kirjan sivuilla;)

Henry Terry, Emilyn, Annien ja Harryn isä, on kerännyt ja maalannut kaikki kirjan kauniit kukat.  Alkuperäisen teoksen nimi oli Wild Flowers from the Neighbourhood of Oxford. Henry Terry on kirjoittanut kauniilla käsialalla omistuskirjoituksen lapsilleen Oxfordissa lokakuussa 1873. Kuka Henry Terry oli? Siitä ei ole täyttä varmuutta, varmaa on vain se, että hän on jättänyt lapsilleen mitä arvokkaimman perinnön. Onneksi me muutikin saamme nautti siitä, kun kirja on julkaistu näköispainoksena vuonna 1978. 
 
Kevään kukkijat.
 
Kesän kukkijat.
Haluan ajatella, että nämä lähes keijukaisilta näyttävät nuoret neidot ovat juuri Emily ja Annie, Henryn omat tyttäret. 
 Kevään airueina esikot ja krookukset.
 Lumikellot ja leskenlehdet.
 Esikot.
 Suloiset ruusut kuuluvat kesään.
Virnat  ja  
kellokukat ihastuttavat keskikesän aurinkoisina päivinä.
 Kissankello on yksi suosikkini, niitä kerään joka kesä maljakkoon.
Kirjassa on kaikkiaan 112 sivua. Kukkien lisäksi on myös jnkv pensaiden ja puiden kuvia. Tarkkasilmäinen voi löytää myös kotiloiden, perhosten ja toukkien kuvia sieltä täältä. Kirjan lopussa on lista kukista niiden tieteellisten ja englantilaisten nimien mukaan  sivuittain. Se helpottaa monen kasvin kohdalla tunnistamista.
Jos löytäisin vielä toisen samanlaisen kirjan, niin hamstraisin myös sen. Siitä voisi tehdä ihastuttavia kukkatauluja vaihtuviin asetelmiini. Kuvista saisi myös kaunita postikortteja.

Kirjan innoittamana hamstrasin myös samalla kirpparireissulla tämän ihastuttavan teekupin.
                                                                        Mistä: Aarresaari
                                                                         Hinta: 3 e
Asetti on niin kaunis, et sitä voi pitää myös esim. seinälautasena.
Kupin pohjassa on signeeraus fg, mutta mitään tehtaanleimaa siitä ei löydy. Olisi niin mukavaa aina saada selville, kuka on tuotteen valmistanut. Ilahdun, jos pystyt auttamaan kupin tunnistamisessa.

Kuppi on reilun kokoinen, joten koko ajan ei tarvitse olla hakemassa lisää teetä kukkakirjaa tutkiessa. Taas kerran olen kovin tyytyväinen hamstrauksiini;))


Aina hyville kirjoille tilaa löytyy

Käydessämme tyttäremme luonna Kuopiossa tutustumme aina myös kaupungin kulttuuritarjontaan. Kuvasin tämän Ferdinand von Wrightin taulun Punatulkkuja talvimaisemassa Kuopion taidemuseon Veljekset von Wright- näyttelyssä elokuussa 2018. Ensi kesänä aiomme retkeillä tyttäremme kanssa Kuopion Haminanlahden kulttuuripolulla, missä voi tutustua von Wrightin veljesten  kotimaisemiin. klik!
Taiteilijaveljekset Magnus (1805-1868), Wilhelm (1810- 1887) ja Ferdinand (1822- 1906) Wright tunnetaan erityisesti heidän luontoaiheisista tauluistaan ja tarkoista lintumaalauksistaan. 
Rakastan punatulkkuja, harmikseni näen niitä enää aniharvoin luonnossa. Bongatessani kirpparilta kirjan 
                                                                    Mistä: Aarresaari
                                                                    Hinta: 5 e
hamstrasin sen heti yhteiseksi joululahjaksi itselleni ja isännälle. Kirjassa on kuvattu sata lintulajia yli kolmenasatana maalauksena ja piirroksena. Kirjan esittelyssä luvataan sen olevan kirja tavalliselle ihmiselle, yleistajuista taidehistoriaa ja luonnonhistoriaa parhaimmillaan. Kirja täytti tämän lupauksen yli odotusteni. Palaan mielelläni sen pariin aina uudelleen ja uudelleen.

Kirjan teksti on eloisasti kirjoitettua ja kuvitus vallan upea. Ohessa Ferdinandin maalaus Joutsenpari lammella. Maalauksen joutsenet ovat laulujoutsenia (Cygnus cygnus). Vaikka 1800- luvulla  ja 1900- luvun alkupuolella taiteessa, runoissa ja sävellyksissä ihailtiin laulujoutsenta, niin se oli vähällä hävitä maastamme liiallisen metsästyksen ja pesien ryöstön vuoksi. Laulujoutsen rauhoitettiin jo vuonna 1934, mutta sen kanta väheni aina 1950- luvulle asti edelleen jatkuneen salametsästyksen ja häirinnän vuoksi. 
Tänä päivänä luonnossa ei ilmeisesti olisi enää tätä kaunista ja jaloa lintua, kansallislintuamme, ilman  Yrjö Kokon (1903- 1977) panostusta laulujoutsenen suojelemiseksi.  Helmikuussa löysin kirpparilta hänen kirjoittamansa kirjan Laulujoutsen Ultima Thulen lintu.  
Mistä: Aarresaari
                                                                    Hinta: 3 e
Tämä on vuoden 1970 painos, alkuperäinen teos ilmestyi vuonna 1950. 
Laulujoutsen on hyvin arka lintu toisin kuin kyhmyjoutsen. Kokko (kirjassa Tiiti) rakensi matkakumppaninsa kanssa "valeporon", minkä sisälle piiloutuneena hän pääsi lähelle pesivää laulujoutsenparia, Marskia ja Hannaa. Nämä kuvat olivat aikoinaan harvinaislaatuisia ja saivat onneksi niille kuuluvan huomion niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. 
Yrjö Kokolla oli merkittävä osuus siihen, että saamme taas kohta kuulla laulujoutsenten töräyttelyä sinitaivaalla niiden lentäessä kohti pohjoista, osan jopa pohjoisimpaan Lappiin, josta Ultima Thule alkaa...
ps. Yrjö Kokko -seuran kotivivuilta löytyy lisää tietoa hänen elämäntyöstään. klik!















tiistai 5. maaliskuuta 2019

Liinavaatekaapin aarteitani

Pellava- ja puolipellavaliinat ovat liinavaatekaappini aarteita. Äitini itsekasvattamistaan pellavista kutomaa liinaa pidän vain joulupöydässä. Sen sijaan näitä kirpputoreilta hankkimiani värillisiä damastiliinoja pidän arkikäytössä. Pellavadamasti on aina ollut arvotekstiili. Varsinkin valkoiset damastiliinat tuovat juhlan tuntua arkisempaankin kattaukseen. 
                                                                   Mistä: Aarresaari
Hinta: 2 e 50 snt 
Yrttitarha (malli 408) on Dora Jungin suunnittelema puolipellavaliina. Voin sanoa, että käytän useimmiten juuri tätä liinaa keittiönpöydällä. Ilokseni huomasin Päivi Fernströmin & Irja Satrin Pellavaliina Tampellan damasti 1859- 1977 -kirjaa lukiessani, että se oli myös Dora Jungin oma suosikki. Yrttitarha oli tuotannossa Tampellalla vuosina 1959- 1979.
Dora Jungin suunnittelemat liinat ovat molemmin puolin yhtä siistin näköiset, joten tilanteen mukaan voi itse valita kummin päin liinan haluaa pöydälle laittaa. Damastin kuvio muodostuu loimesta kudepintaan tai kuteesta loimipintaan. Kuvio on molemmin puolin sama. Yleensä tummempi, kudevaltainen puoli, on värillisessä liinassa kauniimpi. Tyypillisesti liinan hulpio eli kankaan reuna on kapea ja sen päädyt viimeistelty hyvin kapealla päärmeellä siten, että liinan oikeaksi puoleksi tulee sen loimivaltainen puoli. Dora Jungin tavaramerkkinä on se, että hän suunnitteli liinan reunan sellaiseksi, että päärme jatkaa kuviota, eikä tummalle puolelle taitettu päärme erotu helposti vaikka periaatteessa liina on pöydällä nurin päin. Minusta yrttitarha on molemmin puolin yhtä kaunis, pidänkin sen aina molemmin puolin "likaiseksi" ennen pesua. 

                                                                    Mistä: Secondhandmarket
                                                                    Hinta: 7e  
Toinen Yrttitarha liinani on hieman isompi. Se on juuri sopivan kokoinen Viinasillan, lapsuuden kotini, tuvan pöydälle. 
Maamme ehkä yhden tunnetuimman tekstiilitaiteilijan Dora Jungin  (1906- 1980) ura kesti lähes viisi vuosikymmentä. Väitöskirjassaan "Damastin traditio ja innovaatio" Päivi Fernström kirjoittaa seuraavaa: "Dora Jung opiskeli Helsingissä Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiilitaiteen osastolla 1929-1932. Ennen tekstiilitaiteen opintojaan hän opiskeli Suomen Käsityön Ystävien kudontakoulussa. Hän perusti valmistumisvuonnaan 1932 oman kudonta-ateljeen nimellä Dora Jung Textil. Kutomossa valmistettiin sisustustekstiilejä, kirkkotekstiilejä, 1950-luvulta alkaen uniikkeja tekstiiliteoksia julkisiin tiloihin ja joitakin vapaita taidetekstiilejä. Jung teetti teollisia damasteja Oy Tampella AB:ssä jo 1930-luvulla, mutta suunnittelusopimus Tampellan kanssa solmittiin vasta 1950-luvun lopussa." Väitöskirja luettavissa täällä klik!

Ehkä tunnetuin Jungin malleista on hänen Tavaratalo Stockmannin satavuotisjuhlaan vuonna 1962 suunnittelemansa Sata ruusua -liina (malli 593). Liinasta tuli erittäin suosittu ja se oli tuotannossa vuodesta 1962 aina vuoteen 1977 ja vielä vuodet 1978- 1983 sitä kudottiin Tampellalle Belgiassa. Itse en ole sitä vielä onnistunut bongaamaan kirppareilla. Haku jatkuu, niin kuin monen muunkin Dora Jungin suunnitteleman liinan kohdalla.

Materiaalina Dora Jung käytti mieluiten pellavaa. Rohdinpellavan hän otti käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1959 Ruusu damastitableteissa (malli 880). Sileästä ja pitkäkuituisesta aivinalangasta kudottuihin liinoihin verrattuna rohdin on karkeaa ja paksuhkoa. Minusta rohdinpellavan rouheus sopii erittäin hyvin erilaisiin kodintekstiileihin, mutta myös taidetekstiileihin. 

Dora Jung suunnitteli viimeiset teollisetmallit vuonna 1972, sen jälkeen hän keskittyi kirkko- ja taidetekstiilien suunnitteluun aina kuolemaansa asti joulukuussa 1980. Jung kuuluu ehdottomasti maamme tunnetuimpien ja palkituimpien tekstiilitaiteilijoiden joukkoon myös ulkomailla. Hän voitti kolme kertaa Grand Prix'n 1950-luvulla Milanon triennaalinäyttelystä sekä lukuisia muita palkintoja. Ehkäpä merkittävin tunnustus elämäntyöstä on kuitenkin Englannin Honorary Royal Designer for Industry- arvonimi vuonna 1979. 
Dora Jungin suunnittelemat mallit ovat säilyttäneet asemansa rakastetumpien mallien joukossa. Tästä yhtenä osoituksena on se, että monia malleja valmistetaan yhä Lapuan Kankureiden kutomossa klik! 

Kirpputoreilta on edelleen mahdollista löytää näitä ihastuttavia Dora Jungin suunnittelemia liinoja erittäin edullisesti. Luulenpa kuitenkin niiden hintojen nousevan, kun ihmiset oppivat uudelleen arvostamaan kotimaista huippulaatua. Sitä ennen aion täydentää vielä liinakaappiani useilla  damastiliinoilla, liinojahan ei voi koskaan olla liikaa, vai mitä?

                                                                  Mistä: Secondhandmarket
                                                                  Hinta: 3 e  
Tämä puolipellava damastiliina on Leena Korpisen Tampellalle suunnittelema malli 499 Pihlajanmarja. Se oli tuotannossa 1970-luvulla. Mallin suosioon vaikutti varmaan se, että valkoisen lisäksi liinaa oli saatavana oranssina, keltaisena, tiilenpunaisena ja oliivinvihreänä. Itse pidän kovasti tästä hillitystä keltaisesta liinastani. 
Tässä liina keittiönpöydällä vaalea puoli ylöspäin. Niin kauniita molemmat puolet, et voi pitää miten päin tahansa pöydällä kuten Yrttitarha liinaakin.
          Mistä: Secondhandmarket
                                                                  Hinta: 1 e 80 snt  
Esittely vuorossa Beata Liljeroos-Söderholmin (1911-1981) suunnittelema nimetön kukias puolipellava pöytäliina, malli 435. Tämä suosittu malli oli Tampellan tuotannossa vuosina 1938- 1960. 
Kuvassa mukana Päivi Fernströmin&Irja Satrin kirjoittama kirja Pellavaliina Tampellan damasti 1859- 1977 avattuna sivulta 131. Sivulla esitellään Liljeroos-Söderholmin suunnittelemaa liinaa. Kirjassa kerrotaan, että ensimmäiset puolipellavaiset liinat olivat valkoisia, mutta 1930-luvun lopulla niitä alettiin valmistaa enimmäkseen värillisinä helein sinisen, punaisen ja vihreän värisävyin. 

Seuraavan ison damastiliinan mallia tai tekijää en ole onnistunut vielä selvittämään. 
Mistä: Secondhandmarket
                                                                  Hinta: 6 e
Pöytäliinan reunat on huoliteltu reikäompeleella. Jos tunnistat liinan mallin, niin laittaisitko ystävällisesti siitä minulle tietoa joko komenttikenttään tai sähköpostiini. 

Meillä on makuuhuoneessa pieni liinavaatekaappi, missä säilytän myös lasitavaraa ja osan joulukoristeista. Pieniä liinoja käytän jatkuvasti, joten ne eivät kauaa ehdi kaapissa olemaan. Sen sijaan isommat liinat ovat käytössä huomattavasti harvemmin. Tässä ne ovat mukana vain kuvauksen vuoksi. Säilytän niitä putken päälle kierrettynä. Näin ne pysyvät kauniin sileinä seuraavaa käyttöä varten. 

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Saviruukut tuovat ilmettä kotiin

Keraamiset ruukut ovat monikäyttöisiä ja siksi hamstraan niitä kirpputoreilta. Hintataso ei päätä huimaa. Tässä viiden ruukun kokoelma, joita käytän keittiössä. Kannellisia purnukoita on harvemmin tarjolla. Edessä oleva tumma kannellinen purnukka on Kustavin savipajan tuotantoa. Hamstrasin sen Radiokirppikseltä hintaan 1 e 20 snt. Sen vieressä oleva kanneton astia samoin Radiokirppikseltä hintaan 2 e 50 snt. Aarresaaresta punainen kaunotar hintaan 4 e, takana keskellä pieni kannellinen purnukka 1 e 50 snt ja kannellinen vaalea purnukka 4 e.
Säilytän näissä lasitetuissa kannellisissa keramiikka purnukoissa kuivattuja luonnonyrttejä. Tässä omista luomu mustaherukoista poimittuja lehtiä.
Punainen piristää. Koska purnukassa ei ole kantta käytän sitä puukapustojen säilytykseen.
                                                                        Mistä: Radiokirppis
                                                                         Hinta: 2 e
Molemmin puolin lasitettu keramiikkapurkki on kovin mieleeni.
 
Sitä ei varmaan ole käytetty lainkaan, niin siisti se oli. Otan sen heti käyttöön kuivatuille nokkosille.
                                                                         Mistä: Aarresaari
                                                                         Hinta: 2 e
Hankin myös joululahjoja kirpputoreilta. Tämän tyylikkään puu kannella varustetun keraamisen valkosipulipurkin täynnä muhkeita valkosipuleita sai esikoisemme:))
                                                                   Mistä: Hassinen
                                                                   Hinta: 8 e
Varmaan jokaisesta kodista löytyy jokin Kerman saven valmistama tuote. Pelkästään kaikista suosituinta tuotetta, nimimukia on myyty noin 2.5 miljoonaa kappaletta. Meilläkin kaikilla on oma nimimukinsa. Lisäksi löytyy uunipata ja kalalautanen. Tämä on jo toinen Kerman saven  1980-luvulla valmistama kukka-amppeli, minkä olen hankkinut kirpputorilta. 
Kermansaven käyttöesineiden valmistus lopetettiin vuonna 2011. Tulikivi Oy omistaa Kermansaven brändin yrityskaupan johdosta ja päätti jatkaa ainoastaan uunien valmistusta. Tämä oli mielestäni suuri menetys suomalaiselle käyttökeramiikalle.
Jo aiemmin hankkimaani Kermansaven amppeliin olen vaihtanut tervanarun, niin aion tehdä myös tähän nyt ostamaani. Juoru viihtyy oikein hyvin amppelissaan. Sen sijaan kissus on hieman nuutunut talven jäljiltä. Myös sen punasavesta tehdyn amppelin olen hankkinut kirpputorilta.
                                                                         Mistä: Radiokirppis
                                                                         Hinta: 3 e 50 snt
Iso klassisesti muotoiltu saviruukku on juuri sopiva suojaruukuksi.
Ruukun on valmistanut lahtelainen savipaja Saviset. Signeeraus PM. Savipaja ei ole enää toiminnassa.

                                                                         Mistä: Aarresaari
                                                                         Hinta: 1 e 50 snt
Kannun pohjassa leima Säkylä.
                                                                         Mistä: Aarresaari
                                                                         Hinta: 2 e, 2 e
Molemmissa ruukuissa on reikä pohjassa, joten ne tarvitsevat aluslautasen. Iso sininen ruukku on punasavesta, vain sen ulkopuoli on lasitettu. Ruukku on todella painava, joten siihen voi laittaa isommankin kasvin. 
                                                           Mistä: Radiokirppis
                                                           Hinta: yhteensä 2 e
Nämä kaksi valkoista, vain ulkopuolelta lasitettua suojaruukkua, on kuin tehty yrteille. Nyt niissä tinjamia ja persiljaa keittiön pöydällä.
                                                             Mistä: Aarresaari
Kaikki kolme ruukkua on hankittu Aarresaaresta. Ihastuttava linturuukku suojalautasen kanssa maksoi 1 e 75 snt. Pallojukan ruukku 5 e ja painava kauniisti kuvioitu saviruukku 4 e 50 snt. 

En usko, että vielä tähän loppuu saviruukkujen hamstraamiseni. Kun kohdalle osuu kaunis, ehjä ruukku, niin kyllä sille koti meiltä löytyy;) 

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Sergei Uschanoffin keraaminen ruukku

                                                            Mistä: Salon Aarresaari
                                                             Hinta: 5 e
Tämä tumman punaruskea keraaminen ruukku on oikea kaunotar. Muodoltaan se on klassinen, alhaalta ylöspäin levenevä, kaulan kohdalta kapeneva ruukku miellyttää silmää. Ruukku on lasitettu molemmin puolin. Koristeluna pienet pystyviivat, joiden alapuolella altoviivoja. 
Ruukun pohjasta puhdistuksen jälkeen löytyi signeeraus Sergei Uschanoff Finland.
Etsin googlettamalla tietoja tekijästä. Kansallismuseosta löysin muutamia Sergei Uschanoffin ruukkuja. klik!  Paljon tuli myös torissa ja huutonetissä vastaan Sergei Uschanoffin nimellä saviruukkuja, jotka oli mainittu tehdyksi Kyyrölän savipajassa. Kävin tutustumassa Hämeenlinnassa olevan Kyyrölän savipajan tuotantoon. Heidän sivuiltaan ei kuitenkaan löytynyt yhtään Sergei Uschanoffin tekemää savityötä. Sen sijaan savipajan perustajan Nikolai Uschanoffin töitä paljonkin. Mieleeni tuli se mahdollisuus, että moni on voinut erehtyä nimissä. Päätin selvittää kuka oikein oli Sergei Uschanoff ja otin yhteyttä Kyyrölän savipajaan
Sainkin vastauksen nopeasti sähköpostiini. Siitä selvisi, että Sergei Uschanoff oli pitänyt savipajaa Helsingissä 1970-80 luvulla. Hän oli syntynyt Muolaan pitäjässä, Kyyrölän kylässä. Saamani tiedon mukaan ilmeisesti Sergei ja Nikolai olivat toistensa pikkuserkkuja. 

Käytän paljon kirppareilta löytämiäni saviruukkuja kukkien suojaruukkuina. En ole ihan varma, onko ruukku nyt arvonsa mukaisessa käytössä palmuvehkan suojaruukkuna. Voi olla, että otan sen käyttöön keittiöön. Koska ruukku on lasitettu molemmin puolin, se kestää kyllä hyvin monenlaista käyttöä. 

Kiinnostuin kovasti Kyyrölän kylästä, mikä mainitaan merkittäväksi savenvalajien keskukseksi 1900-luvun alkupuolella. Löysin siitä paljon tietoa seikkaillessani netissä. Esim. oheisen linkin kautta pääset lukemaan Kyyrölän kylän venäläisyhteisöstä klik! Siinä kerrotaan kylän savenvalajjista.  Toinen mielenkiintoinen sivusto minkä löysin oli Muolaalaisten seuran kotisivut klik!
Taas minulle avautui pala kotomaamme historiaa. Tämä on juuri se, mikä minua koukuttaa näissä kirpparilöydöissäni. Niiden kautta pääsee tutustumaan ihan uskomattomiin asioihin ja tarinoihin. 

lauantai 16. helmikuuta 2019

Kupittaan Saven seinälautanen

                                                                    Mistä: Aarresaari
                                                                    Hinta: 15 e
Tämän Kupittaan saven käsin maalatun seinälautasen löysin ilokseni 50 %:n alennuspöydästä. Lautasen takaa löytyy signeeraus RV. Kupittaan Savi oli toiminnassa vuosina 1918- 1969. Kupittaan Saven tuotanto on ollut laaja, näiden vuosikymmenten aikana tehtaalla ehti työskennellä kymmeniä keramiikkataiteilijoita ja maalaajia. Kirpputoreja kiertäessä on hyvä tutkia aina tarkemmin keramiikka astioiden pohjia. Sieltä löytyy yleensä valmistajan leima ja tekijän signeeraus. 
Etsiessäni lisää tietoa Kupittaan Saven taiteilijoista eksyin netissä Signaturer.se sivustolle, mistä löysin Kupittaalla työskennelleiden taiteilijoiden signeeraukset. Oheinen linkki johtaa sinut ko sivustolle signeeraukset.
RV signeerauksen takaa löytyy Ritva Virtanen (nyk. Toiviainen). Löysin hänen tyttärensä pitämän naamakirjasivuston, mistä selvisi se, että hänen äitinsä työskenteli Kupittaan Saven maalaamolla vuosina 1951- 1962. Sivustolla esitellään laajasti Ritva Virtasen maalaamien töiden lisäksi myös muiden samaan aikaan maalaamolla työskennelleiden taiteilijoiden töitä. Sivustolla on myös taiteilijoiden käyttämät signeeraukset nähtävissä. Jos sinua kiinnostaa Kupittaan saven käsinmaalatut taide- ja käyttöesinet, niin em. sivustoon kannattaa tutustua. klik!
Tytär pitää myös mielenkiintoista blogia, osoite tässä klik!


Seinälautanen löysi heti paikkansa kodissamme:))



Leikkimieli piristää arkea

Mistä: Aarresaari
                                                                    Hinta: 5o snt
Todennäköisesti tämä keraaminen seinäkoriste on joskus tuotu matkamuistona Maltalta. Jo kirpparilla sain idean mihin voisin sitä käyttää.
Hieman tarvitsin isännän apua laatan tuunaamisessa. Hän leikkasi rälläkällä eli kulmahiomakoneella laatan keskeltä kahtia. Leikkasin ruskeasta pahvilaatikosta sopivan palan katoksi. Sekä katon, että laatan liimasin erikeeperillä paikoilleen. 
Lopputuloksena oli keijun koti yläkertaan johtavan rapun ja seinän väliseen koloon. Isäntä halusi keijulle kisun kaveriksi. 
 Minusta taas koira olisi mukavampi vahtina.
Nämä pienet posliini eläimet olen myös hankkinut kirpparilta muutamalla sentillä..

Tuossa pienessä kolossa on ollut aiemmin pieni kotitonttu. Se tarttui helposti imuriin, joten olin jo pidempään halunnut koloa peittämään pienen oven. Nyt vihdoinkin keiju tai miksei kotitonttukin, sai oman kodin. Mukavalta keijun koti näyttää keittiöstä katsottunakin:))