Aina hyville kirjoille tilaa löytyy

Käydessämme tyttäremme luonna Kuopiossa tutustumme aina myös kaupungin kulttuuritarjontaan. Kuvasin tämän Ferdinand von Wrightin taulun Punatulkkuja talvimaisemassa Kuopion taidemuseon Veljekset von Wright- näyttelyssä elokuussa 2018. Ensi kesänä aiomme retkeillä tyttäremme kanssa Kuopion Haminanlahden kulttuuripolulla, missä voi tutustua von Wrightin veljesten  kotimaisemiin. klik!

Taiteilijaveljekset Magnus (1805-1868), Wilhelm (1810- 1887) ja Ferdinand (1822- 1906) Wright tunnetaan erityisesti heidän luontoaiheisista tauluistaan ja tarkoista lintumaalauksistaan. 

Rakastan punatulkkuja, harmikseni näen niitä enää aniharvoin luonnossa. Bongatessani kirpparilta kirjan 

                                                                    Mistä: Aarresaari
                                                                    Hinta: 5 e

hamstrasin sen heti yhteiseksi joululahjaksi itselleni ja isännälle. Kirjassa on kuvattu sata lintulajia yli kolmenasatana maalauksena ja piirroksena. Kirjan esittelyssä luvataan sen olevan kirja tavalliselle ihmiselle, yleistajuista taidehistoriaa ja luonnonhistoriaa parhaimmillaan. Kirja täytti tämän lupauksen yli odotusteni. Palaan mielelläni sen pariin aina uudelleen ja uudelleen.

Kirjan teksti on eloisasti kirjoitettua ja kuvitus vallan upea. Ohessa Ferdinandin maalaus Joutsenpari lammella. Maalauksen joutsenet ovat laulujoutsenia (Cygnus cygnus). Vaikka 1800- luvulla  ja 1900- luvun alkupuolella taiteessa, runoissa ja sävellyksissä ihailtiin laulujoutsenta, niin se oli vähällä hävitä maastamme liiallisen metsästyksen ja pesien ryöstön vuoksi. Laulujoutsen rauhoitettiin jo vuonna 1934, mutta sen kanta väheni aina 1950- luvulle asti edelleen jatkuneen salametsästyksen ja häirinnän vuoksi. 

Tänä päivänä luonnossa ei ilmeisesti olisi enää tätä kaunista ja jaloa lintua, kansallislintuamme, ilman  Yrjö Kokon (1903- 1977) panostusta laulujoutsenen suojelemiseksi.  Helmikuussa löysin kirpparilta hänen kirjoittamansa kirjan Laulujoutsen Ultima Thulen lintu.  

Mistä: Aarresaari

                                                                    Hinta: 3 e

Tämä on vuoden 1970 painos, alkuperäinen teos ilmestyi vuonna 1950. 

Laulujoutsen on hyvin arka lintu toisin kuin kyhmyjoutsen. Kokko (kirjassa Tiiti) rakensi matkakumppaninsa kanssa "valeporon", minkä sisälle piiloutuneena hän pääsi lähelle pesivää laulujoutsenparia, Marskia ja Hannaa. Nämä kuvat olivat aikoinaan harvinaislaatuisia ja saivat onneksi niille kuuluvan huomion niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. 

Yrjö Kokolla oli merkittävä osuus siihen, että saamme taas kohta kuulla laulujoutsenten töräyttelyä sinitaivaalla niiden lentäessä kohti pohjoista, osan jopa pohjoisimpaan Lappiin, josta Ultima Thule alkaa...

ps. Yrjö Kokko -seuran kotivivuilta löytyy lisää tietoa hänen elämäntyöstään. klik!

Kirjahelmi omaan hyllyyn Vinttidivarista

Mistä: Sysmän kirjakauppa, Vinttidivari

Hinta: 1 e

Kesäisin piipahdamme kerran pari Sysmän kirjakaupassa. Kaupan yläkerrassa on monipuolinen divari, mistä löytyy lukemista edulliseen hintaan. Viimeksi elokuussa käydessämme oli euron päivä eli kaikki divarin kirjat maksoivat 1 e/kpl. Matkaan lähti useampia kirjoja, nyt ilmineeraan vain yhden löydöistäni, Onni Okkosen kirjoittaman elämänkertateoksen A. GALLEN-KALLELA Eälmä ja taide, 1949, WSOY, Porvoo. 

Tykkään lukea elämänkertoja. Teoksesta olen löytänyt monia mielenkiintoisia asioita ja kuvauksia rakastamani taiteilijan elämästä ja työskentelystä. Kuvassa elämäkertateoksen päällä lukiolaisena hankkimani englanninkielen sanakirja (sekin ostettu helsinkiläisestä divarista 1970-luvulla). Minulla oli tapana liimata erilaisia kuvia, yleensä Ateneumista ostamiani taidepostikortteja, oppikirjojeni ja työvihkojeni kansiin. 

Suurella mielenkiinnolla olen lukenut lukua Taideteolliset harrastukset, siinä Okkonen kuvaa sitä prosessia miten Gallen-Kallelan kasviaiheisiin perustuva ornamentiikka kehittyy. Kuvassa vasemmalla luonnoksia vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn suomalaista kodinsisustusta esittelevän Iris-huoneen ryijymattoa varten. Mary Gallen  toteutti lukuisia miehensä suunnittelemia sisustustekstiilejä ja siksi ne ovatkin tunnetumpia kuin lukuisat toteuttamatta jääneet huonekalu- ja esinesuunnitelmat. Ehkäpä nykypäivänä tunnetuin Gallen-Kallelan suunnittelema sisustustekstiili on juuri edellä mainitun ryijymaton pohjalta suunniteltu seinäryijy. Gallenia pidetään syystä suomalaisen ryijytaiteen uudistajana. Okkonen kirjoittaa "Tekstiilitöillään Gallen tahtoi luoda uuden "kodin taiteen" hengettömän ulkomailta tuodun rihkaman tilalle. Kotimaan luonnon, maan luonnonomaisten aiheiden sovitus kodin ympäristökuvaan tahtoi tuoda viihtyvyyttä elämään - rakasta isänmaata tahdottiin nähdä kaikkialla. Ja ennen kaikkea: elämään tahdottiin siten luoda taiteellista leimaa."

Ryijymaton alkuperäinen väri pohjautuu saniaismetsän sini-vihreisiin sävyihin. Kuten luonnoksista huomaa, niin ryijyn ornamentit tuovan mieleen saniaiset. Vasta myöhemmin, kun Suomen Käsityön Ystävät ry alkoi valmistaa ryijystä myös punasävyistä mallia, ryijy sai nimekseen Liekki. Punasävyisessä mallissa kuviointi muistuttaa enempi tyyliteltyä tulen lieskaa. Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut löytämään lähdettä, missä tarkemmin selvitettäisiin ryijyn nimen historiaa. 

Takkahuoneessamme on äitini vuonna 1981 kutoma punainen Liekki ryijy. Parhaillaan kudomme yhdessä isännän kanssa tyttärellemme sinistä Liekkiä. Olemme jo aiemmin kutoneet pojillemme Liekki ryijyt heidän valmistuttuaan ammatteihinsa.

Myös elämänkerran kirjoittaja, Onni Okkonen, on ollut mielenkiintoinen suomalainen vaikuttaja. Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi humanistinen tiedekunta esitteli vuoden 2015 aikana yhteensä 375 humanistia. Minusta tämä on ollut yksi parhaita esilletuloja, mitä yliopistoväki on viime vuosina tehnyt. Näitä henkilöesittelyjä voit selata yliopiston sivustolla. Tässä suora linkki Onni Okkosen esittely sivuille. http://375humanistia.helsinki.fi/humanistit/onni-okkonen

24 askelta jouluun ja muita jouluisia kirpparilöytöjä

                                                               Mistä: Salon Aarresaari
                                                               Hinta: 4 e 50 snt
Sirpa Karjalaisen kirja, 24 askelta jouluun (Oy Satusiivet, Lasten Parhaat Kirjat, Helsinki 2002), on todellinen aarre. Kirjassa kerrotaan jouluperinteistä ja annetaan pieniä ykinkertaisia vinkkejä, miten voi lasten kanssa valmistella joulua.

Kirjan kuvitus on kaunis. 13 askel kertoo Lucia-neidosta, valon tuojasta. Aamulla juuri luin aviisista Halikon Musiikkiyhdistyksen  järjestämästä Lucia-juhlasta Halikon kirkossa. Yhdistys viettää 35-vuotisjuhlavuottaan. Muitan elävästi miten onnellinen pieni tyttäreni oli kantaessaan aikoinaan vaaleilla kutreillaan Lucian kynttiläkruunua. Hänen laulaessaan tuiki tuiki tähtönen kyyneleet virtasivat poskilleni, niin liikuttunut olin ja olen edelleen muistellessani tuota kaunista ja ikimuistoista hetkeä. 

Kirjassa kerrotaan monenlaisista jouluperinteistä ja jouluvalmisteluista. Piparkakkujen leipominen kuuluu nykyisin jokaisen kodin jouluvalmisteluihin. Harva tulee ehkä ajatelleeksi, että piparkakkujen nimitys juontaa juurensa niiden mausteena aikoinaan käytetystä pippurista. Piparkakkujen historia ulottuu noin tuhannen vuoden taakse. Mausteisia pikkuleipiä sanottiin silloin mesileiviksi, koska ne makeutettiin hunajalla.  

Ehkäpä kirjan innoittamana hamstrasin myös tämän piparkakkumuottirasian.

                                                             Mistä: Salon Aarresaari

                                                             Hinta: 3 e

 

Itse en ole sillin ystävä, mutta siitä huolimatta silli kuuluu myös meidän joulupöytään. Puiset sillihaarukat olivat alkuperäisessä pakkauksessa, joten niitä en voinut ohittaa.

                                                                 Mistä: Salon Aarresaari

                                                                 Hinta: 2 e

 Näitä voi käyttää monella tapaa joulukattauksessa.

Kerään Aarikan puisia koristeita. Jouluna tämä koriste riippuu eteisen lasiovessa.

                                                              Mistä: Salon Aarresaari
                                                               Hinta: 4 e

Äidin jalan jäljissä

Yleensä aina kun kierrän kirppareilla katson läpi vanhat luonnontieteitä, puutarhanhoitoa ja  maataloutta käsittelevät kirjat sekä tietty myös käsityökirjat. Tällä kertaa silmiini osui Laina Vehasen kirjoittama Karjaväen käsikirja vuodelta 1947, viides painos, Pellervo-seura. Laina Vehanen toimi  kotieläinhoidon lehtorina vuosina 1929- 1956 Järvenpään Maatalousnormaalikoulussa. Äitini kävi samaista koulua 1940-luvulla. Luulenpa hänellä olleen juuri Vehasen kirja oppikirjana. Selailin kirjan läpi ja mielenkiintoiseksi havaitsin. Taidanpa ensi kesänä kalkita Rauniopuutarhani (entisen navetan) seinät kirjan oppien mukaan.

Mistä: Osto- ja myyntiliike Tavarakeidas

                                                 Hinta: 6 e

Vanhat lehdet ovat heikkouteni. Nyt matkaan lähti kaksi Kotiliettä vuodelta 1957.

Mistä: Osto- ja myyntiliike Tavarakeidas

                                                 Hinta: 3 e kpl

Helmikuun numerossa 4 (1957) oli mielenkiintoinen artikkeli "Tyttö menee ammattioppiin", missä käsiteltiin myös karjataluspuolen koulutusta. Koulutus on ollut yllättävänkin monipuolista.

 Samassa lehdessä oli myös muutamia kauniita pitsimalleja, joille varmaan on käyttöä.

Kotilieden heinäkuun n:o 14 (1957) löytyi kaunis kukkakimppu sabloni. Olen etsinyt vanhaa kukka-aiheista sablonia somistaakseni tuvan vanhan maustekaapin ovet. Niistä on vanha koristemaalaus jo lähes tyystin kulunut ja haluaisin ne entistää joskus.

Herbaario ja värikuva kasvio

                                                    Mistä: Salon seudun suurkirppis

                                                    Hinta: 30 e

Kasviston hinta oli alkujaan 150 e, isäntä odotti hinnan putoamista useamman vuoden, välillä peläten sen menevän kaupaksi hinnan laskiessa. Lopulta myödyin ja kasvio ostettiin hinnan laskettua 30 euroon. Kasvisto kerätty vuosina 1921- 1924 ja kaikkiaan siinä on 206 kasvia. Kasvien tiedot on tarkasti kirjattu vielä erikseen kolmeen kasvistoluetteloon.

Kasvit on erittäin huolellisesti prässätty ja kuivattu, värit ovat säilyneet ihmeellisen hyvin yli 90 vuotta. Yläpuolella olevassa kuvassa kasviossa oleva karpalo (Vaccinium oxycoccos) ja 

tässä Koulun värikuvakasviosta (1964 WSOY) otettu kuva karpalosta. En voi muuta kuin ihastella kasvion tekijän, nuoren tytön, taidokkuutta ja huolellisuutta kasvionsa kokoamisessa.

   

 Tupellinen niittyvilla (Eriophorum vaginatum)

Kasvistoa tarkemmin tutkiessani huomaan monien kasvien suomenkielisten nimien lyhentyneen tai jopa muuttuneen kuten murtunut sydän on nykyisin särkynytsydän ja tupasvillaa on aiemmin nimitetty tupelliseksi niittyvillaksi (lat. vaginatus = tupellinen). Myös hiirenporras on kasviossa nimetty tarkkaan latinankielisen nimen (filix-femina = naarassaniainen) perusteella naisen hiirenportaaksi.

Naisen hiirenporras (Athyrium filix-femina)

 Kauniisti on säilynyt myös kotipihlaja, joka on taitettu juhannusviikolla 1924!

                                                         Mistä: Salon seudun suurkirppis

                                                         Hinta: 1 e 50 snt

Koulun värikuva kasvion (1964, toinen painos, WSOY) alkusanoissa todetaan "lajeja on yhteensä 825, mikä määrä oppikoulun kannalta katsottuna onkin riittävä". Minulla on ennestään jo muutamia kasvikirjoja, mutta aina kun kohdalle osuu kauniisti tehty, selkeä kasvio, niin täytyyhän se ostaa. 

Kirjasta ei käy ilmi sen aikaisemmat omistajat. Mielenkiintoni herätti se, miksi monet kasvit oli alleviivattu. Laskin lopulta alleviivaukset ja niitä oli 70 kpl. Päättelin, että kirjan haltija oli kerännyt alleviivaamansa kasvit omaan kasvioonsa. Jos näin on, niin melkoisesti kerättävien kasvien määrä oli laskenut 1920-luvulta. Itse aloitin oppikoulun 1970, me olimme ensimmäinen luokka, joka ei enää kerännyt perinteistä kasviota eli herbaariota. Ehkäpä tämän takia en koskaan ole oikein oppinut kasvien taksonomista luokittelua. 

Kirjan kuvitus on todella kaunis ja luonnonmukainen. Uskonpa. että kirjasta on minulle vielä paljon iloa:))

Värjäri rakastaa kirjoja

Suomen kansallispukuja osat 1 ja 2, Kuvia ja ohjeita käytäntöä varten, U.T. Sirelius (toim.) Kansallistuote OY, Vammalan kirjapaino OY.

                                                     Mistä: Salon Seudun Suurkirppis
                                                     Hinta:  Osa I 1 e, Osa II 2.50 e

Esiksi huomasin nuo 2.50 euroa maksavat kirjaset, aprikoin maksaa niin paljoa. Ei tarvinnut kauaakaan kierrellä, kun toisesta pöydästä löytyi euron kappaleelta, harmikseni vain ykkös osa. Niinhän siinä sitten kävi, et hain kakkos osankin, vaik hinta karvas olikin. Tällä hetkellä eniten minua kiinnostaa nuo värimallit, niitä on hauskaa tutkia ja ehkäpä napata myös omiin neuleisiin.

Monta kiinnostavaa kirjaa jää ostamatta niiden ummehtuneen hajun vuoksi. Kirjoja säilytetään usein ulkovarastossa tai vintillä, ennen kuin ne vihdoin ja viimein kuskataan kirpparille tai divariin. Selvästi homeelle haisevat kirjat saavat jäädä hyllyyn, yleensäkin kierrän kaukaa hyvin tunkkaiselta haisevat loosit. Tunkkainen haju on vaikea poistaa kirjoista, lehdistä ja yleensäkin erilaisista pehmeistä tuotteista. Myös näissä kirjoissa oli tympeä vanhan haju, vaik uuden veroisilta näyttivätkin. Käytän perussiivouksessa etikkaa ja ruokasoodaa, molemmat ovat hyviä hajusieppoja ja tahrojen irroittajia. Lainasin kirjastosta jokunen vuosi sitten Paul Andrean kirjan, Ruokasoodan ihmeet, Monta sataa tapaa käyttää ruokasoodaa kodin askareissa (2005), siitä asti olen käyttänyt ruokasoodaa enempi tai vähempi muuhunkin kuin pelkästään leivonnaisten kohottamiseen. 

Nyt päätin kokeilla ruokasoodaa tunkkaisen hajun poistamiseen näistä kirpparilta ostamistani kirjoista. Kauppareissua se kyl vaatii ensin, koska soodaa oli vain ripaus jäljellä, niin paljon sitä kului joulukuussa, ei pelkästään leivontaan ja siivoukseen, vaan myös värjäyspuuhissani! Ruokasoodan sijaan voisi kokeilla kissanhiekan toimivuutta hajun poistoon. Fingerporissa on sekin jo testattu!

Käsityökirjat kiinnostava aina. Nyt Radiokirppiksellä oli yhdessä pöydässä toistakymmentä hyväkuntoista, melko uutta käsityökirjaa. Hintataso melko korkea kirppiskirjalle, silti yhtä en voinut ohittaa. Olin katsellut sitä jo aiemmin huutonetistä ja nettikirjakaupoista, nimittäin Sari Savikkon toimittamaa ihku ihanaa kirjaa Pienten pukimet Nostalgisia neuleohjeita vauvoille ja taaperoille, 2009, Tammi.

                                                                    Mistä: Radiokirppis

                                                                    Hinta: 7.50 e

                                                              

Kirja oli vastustamattoman ihana ja selailun jälkeen päätin ostaa sen. Nettikaupasta löytyy halvimmillaan 9 eurolla Adlibriksestä, huutonetissä hinnat liikkuvat 6-12 eurossa, joten katson maksaneeni kirjasta aivan kohtuullisen hinnan. Kirjassa on pienten lasten neuleohjeita 1940-1960-luvuilta nykyneulojille sovellettuina. Neuleet ovat perinteisiä ja käytännöllisiä. Monet kirjan malleista miellyttävät kovasti omaa silmääni, joitakin samanlaisia olen kutonut aikoinaan omille lapsilleni ja nykyäänkin teen lähes kaikki naperoiden neuleet käyttäen vanhoja perinteisiä malleja. Kirjasta löytyy ohjeita kaikkiin tavallisimpiin lasten neuleasuihin. Kastemekko vaikutti kovin tutulta!

Vekkulein malli mielestäni oli pikkumiehen vierailupuku, johon kuuluu sortsimalliset henkselihousut ja kaunis vaalea neulepusero. Sellaiset kutoisin niin mielelläni:))

Kirja on enemmän kuin pelkkä neulemallien ohjekirja. Sen sivuilta on luettavissa historian lehtien havinaa. Loppuosassa on mielenkiintoinen historiikki lasten entisajan neulemuotiin, käytettävissä olleisiin lankoihin ja villavaatteiden huoltamiseen. Myös kirjan kuvitus miellytti, sopivasti mukana alkuperäisistä ohjelehdistä otettuja kauniita kuvia, joista useimmat ovat rakastamieni Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin piirroksia. Tuohon aikaan juuri heidän piirroksiaan käytettiin paljon niin Kotilieden kuin Omin Käsin lehdenkin kansikuvina ja muussa kuvituksessa. Minulla on muutamia Yhdistyneiden Kuvalehtien kustantamaa Omin Käsin-lehteä hyllyssäni (lehteä julkaistiin vuosina 1938-1972) ja lisää hamstraan, jos kohille osuu!

Kolmas kirja tuli hankittua oikeastaan isäntää varten. Kuulen usein hänen harmittelevan, ettei ole oppinut parsimaan sukkiaan tai uusimaan rikkoutunutta vetoketjua. Lohdutan häntä sillä, et napin ompelu sujuu, sekään ei kaikilta miehiltä luonnu, juur männä viikolla ompelin isännän kaverin takkiin napin. Kirjassa on oivat ohjeet niin vetoketjun ompeluun, vaatteiden paikkaamiseen kuin parsimiseenkin. Kirjaa on käytetty oppikirjana kotitalousoppilaitoksissa aikoinaan. Kyl noilla ohjeilla isäntäkin osaa, jos haluaa!

 
Käsityötieto, 1988, Kirsti Fallenius ym.,Otava

                                                              Mistä:Salon Suurkirppis

                                                              Hinta: 2 e

                                                                    
ps. Pidin kansallispukukirjoja neljä päivää ruokasooda "kylvyssä" muovipussissa. Haju ei ole enää niin nokkaan käyvä:))