Mistä: Salon seudun suurkirppis
Hinta: 30 e
Kasviston hinta oli alkujaan 150 e, isäntä odotti hinnan putoamista useamman vuoden, välillä peläten sen menevän kaupaksi hinnan laskiessa. Lopulta myödyin ja kasvio ostettiin hinnan laskettua 30 euroon. Kasvisto kerätty vuosina 1921- 1924 ja kaikkiaan siinä on 206 kasvia. Kasvien tiedot on tarkasti kirjattu vielä erikseen kolmeen kasvistoluetteloon.
Kasvit on erittäin huolellisesti prässätty ja kuivattu, värit ovat säilyneet ihmeellisen hyvin yli 90 vuotta. Yläpuolella olevassa kuvassa kasviossa oleva karpalo (Vaccinium oxycoccos) ja
tässä Koulun värikuvakasviosta (1964 WSOY) otettu kuva karpalosta. En voi muuta kuin ihastella kasvion tekijän, nuoren tytön, taidokkuutta ja huolellisuutta kasvionsa kokoamisessa.
Tupellinen niittyvilla (Eriophorum vaginatum)
Kasvistoa tarkemmin tutkiessani huomaan monien kasvien suomenkielisten nimien lyhentyneen tai jopa muuttuneen kuten murtunut sydän on nykyisin särkynytsydän ja tupasvillaa on aiemmin nimitetty tupelliseksi niittyvillaksi (lat. vaginatus = tupellinen). Myös hiirenporras on kasviossa nimetty tarkkaan latinankielisen nimen (filix-femina = naarassaniainen) perusteella naisen hiirenportaaksi.
Naisen hiirenporras (Athyrium filix-femina)
Kauniisti on säilynyt myös kotipihlaja, joka on taitettu juhannusviikolla 1924!
Mistä: Salon seudun suurkirppis
Hinta: 1 e 50 snt
Koulun värikuva kasvion (1964, toinen painos, WSOY) alkusanoissa todetaan "lajeja on yhteensä 825, mikä määrä oppikoulun kannalta katsottuna onkin riittävä". Minulla on ennestään jo muutamia kasvikirjoja, mutta aina kun kohdalle osuu kauniisti tehty, selkeä kasvio, niin täytyyhän se ostaa.
Kirjasta ei käy ilmi sen aikaisemmat omistajat. Mielenkiintoni herätti se, miksi monet kasvit oli alleviivattu. Laskin lopulta alleviivaukset ja niitä oli 70 kpl. Päättelin, että kirjan haltija oli kerännyt alleviivaamansa kasvit omaan kasvioonsa. Jos näin on, niin melkoisesti kerättävien kasvien määrä oli laskenut 1920-luvulta. Itse aloitin oppikoulun 1970, me olimme ensimmäinen luokka, joka ei enää kerännyt perinteistä kasviota eli herbaariota. Ehkäpä tämän takia en koskaan ole oikein oppinut kasvien taksonomista luokittelua.
Kirjan kuvitus on todella kaunis ja luonnonmukainen. Uskonpa. että kirjasta on minulle vielä paljon iloa:))
WAU!!!
VastaaPoistaOn kyllä upea teos!
Mä kävin 80-luvulla ala-astetta ja 90-luvulla ylä-astetta, muistaakseni oli niin, että 10-tiettyä kasvia piti vihkoon kerätä, mutten muista edes enään mitä ne oli ja vihko on kadonnut.. kaukana oli se puuhastelu tuosta mestariteoksesta..
eiks vaan olekkin! monet upeat herbaariot ovat tuhoutuneet syystä tai toisesta, niin myös mieltäni kiehtonut punakansinen isosiskoni herbaario, mitä säilytettiin vuosikymmeniä piha-aitassa, missä kosteus tuhosi vähitellen kukat. myös kolmen lapsemme kasvituntemus on sangen heikko kouluopetuksen perusteella. onneksi tämä digiaika on tuonut aivan uudenlaisen menetelmän kerätä herbaario, digikuviin perustuvan herbaarion:))
PoistaSiskollani oli tuollainen sinikantinen kasvisto. Muistaakseni hän joutui keräämään yli 200 kasvia. Minä keräsin kasveja 1960-luvun puolivälissä. Silloin vaadittiin n. 80 kasvia. Kasvit piti vielä käydä tenttimässäkin. Opettelin vielä latinalaiset nimetkin; vieläkin muistan leskenlehden, päivänkakkaran ja kauran tieteelliset nimet. Sisätiloissa säilytän omaa kasvistoani nykyisin komeron ylähyllyllä.
VastaaPoistaOstin muutama vuosi takaperin WSOY:n julkaiseman Kotimaan luonnonkasvit -kirjan. Siihen on koottu kasveista useita tiedossa olleita nimiä. Esimerkiksi hiirenportaasta annetaan seuraavat rinnakkaisnimet: kuollenkoura, kuolleenvuode, ruumiinruoho, sanajalka, sammakonporras ja akkain persepyhkin.
Tuota ostosta en ole katunut. Piri
Sinulla onkin PIRI aikamoinen aarre omasta takaa:)) kasvien kansanomaiset nimitykset ovat tosi hauskoja ja mielikuvitusrikkaita.
Poistatuo Luonnonkasvit kirja kuulosti tosi hyvältä , piti käydä heti kurkkaamassa netistä tarkempia tietoja ja hintoja kirjasta. aivan ihanat kannetkin, jo niiden vuoksi voisin kirjan ostaa! uutena yli 30 e ja huutonetistä saisi postikuluineen ehkä noi 15 e . taidan jäädä odottelemaan kirpparilöytönä!
Vanhat kasviot on kyllä hienoja löytöjä. Itselläni on tallessa äitini koulussa keräämä kasvio. Pihlajan ja tuomen oksista tein hänelle taulut joululahjaksi muutama vuosi sitten. :) Oman kasvioni keräsin koulussa, tosin opiskellessani metsätalousinsinööriksi. Minimi kasvimäärä taisi olla 80. Nyt kasvit ovat minulle harrastuksen lisäksi työ, sillä teen luontoselvityksiä ja olen nimenomaan kasveihin ja niiden perusteella määritettäviin luontotyyppeihin erikoistunut. Kasviota laajentelen satunnaisesti. Nyt tilanpuutteen ja muiden eikaavievien harrastusten vuoksi on jäänyt vähemmälle.
VastaaPoistaNiin ja kirjat. Jos tilaa ja rahaa olisi loputtomiin, ostaisin kaikki vastaan tulevat kasvi- ja muut luontoaiheiset kirjat hyllyyni!
Sinulla on todellinen aarre! äitisi oli varmaan iloinen saamastaan lahjasta. ammattisi kuulostaa todella mielenkiintoiselta, itselläni ei ole alaan liittyvää koulutusta, luonnonväreillä värjäämisen myötä olen ominneuvoin pikkuhiljaa perehtynyt. vaikka netistä löytääkin helposti tietoa kasveista, niin minulle netti ei koskaan tule korvaamaan taiten tehtyjä luontokirjoja. siinä suhteessa taidamme olla hengenheimolaisia:))
PoistaTuo Koulun värikuvakasvio-kirja on ollut sulla edullinen löytö. Olen sitä joskus etsinyt huutonetistä ja antikvariaateista mutta hinnat ovat olleet paljon korkeampia.
VastaaPoistatotta HUOPALINTU, muutaman vuoden hinnan alenemista odotettiin, lähtöpyynti oli huomattavasti korkeampi!
PoistaMulla lojuu vanha herbaarioni kirjahyllyn alla. Pelastin sen muutama vuosi sitten kosteasta autotallista. Kuvasin parhaiten säilyneet kasvit ja ajattelin jossain vaiheessa laittaa niitä blogiini. En tiedä ennätänkö koskaan.
VastaaPoistahieno homma et pelasti herbariion. uskonpa Sinun joku kerta viel toteuttavan suunnitelmasi!
Poista