Hinta : 9 e
Vanhat tarve-esineet katson aina tarkkaan läpi kirppiksiä kierrellessäni. Samalla kerralla, kun löysin tuon kannellisen korin, ostin myös jauhosihdin. Sihdin reunat on valmistettu lähes samalla tekniikalla kuin lapsuudenkotini jauhovakan. Lämmön ja kosteuden avulla ohut vanerilevy on taivutettu pyöreän mallin ympärille. Puulevyn kuivuttua oikeaan muotoonsa, sen päät on asetettu päällekkäin ja kiinnitetty nuppimaisilla niiteillä. Jauhovakassamme kiinnitys on tehty halkaistulla juurella tai pajunvitsalla. Sihti on vahvistettu vielä vaneripannalla. En osaa sanoa, mistä sihdin verkko on tehty, ei ainakaan rautalangasta, Toivoisin tietysti, et hevosenjouhista!
Aiemmin, kun jauhot jauhettiin kotioloissa, emännällä piti olla useampia sihtejä, joilla voitiin sihdata eri karkeuksia jauhoseokseen tai suoraan taikinaan. Kaikki vanhat sihdit ovat aikojen saatossa kadonneet lapsuudenkodistani, joten päätin ostaa tämän hyväkuntoisen sihdin. Olen aiemmin kirjoittanut täällä ruisleivän leipomisesta pitkän tauon jälkeen naapurin emännältä saamaani juureen.
Useimmiten jonkin vanhan esineen ostopäätökseen vaikuttaa sen herättämät muistot, omassa kodissa tai vaikkapa mummolassa on ollut samanlainen. Vanhan esineen kautta voi säilyttää yhteyden omiin juuriinsa. Katsellessani sihdin läpi lapsuudenkotini pihapiiriä siinä asussa, millainen se oli ollessani leikki-ikäinen, huomaan auringon kultaavan kauniit muistot.
Totta, käytetyt esineet herättävät muistoja menneestä, usein juuri omasta lapsuudesta. "Joo, tollainenhan meilläkin oli!", muistuu mieleen ja sen mukana palailee välillä muitakin muistoja.
VastaaPoistaniinpä sitä tulee hamstrattua yhtä sun toista ja pikku hiljaa huomaat perustaneesi kotimuseon;)
VastaaPoista